Marin päiväkirja

- Käänny oikealle, puhelimeni navigaattori ilmoitti minulle ajaessani asfalttitietä kohti Sirppilän tallia. Olin sopinut tallin omistajan - Tessan - kanssa, että tulen tänään, tiistaina tutustumaan hieman talliin ja Mariin. Suljin puhelimestani navigaattori-ohjelman, sen ilmoittaessa minulle, että päämääräni on 600 metrin päässä. Minua ei niinkään jännittänyt. Tessa vaikutti mukavalta ja talliin olin pystynyt jo hieman tutustumaan sen nettisivujen avulla. Kello näytti vasta kahtatoista. Minulla oli vapaapäivä töistäni ja Tessan mielestä oli parempi, että tulen tutustumaan talliin näin aamulla, enkä pahimpaan ruuhka-aikaan. Ajaessani eteenpäin soratietä, näin jo tallin siintävän edessäni. Hidastin hieman vauhtiani ja tarkkailin parkkipaikkaa, joka onnekseni olikin merkitty huolellisesti - eikä sen etsiminen tuottanut minulle ongelmia. Parkkeerattu autoni, sammutin sen ja hyppäsin ulos. Ilma oli kaunis - taivas oli sininen, aurinko paistoi ja asteitakin oli jo yli viisi! Katselin hieman ympärilleni ja asetin mustaa lippalakkiani paremmin päähäni.
- Heippa! Sä oot varmaan Leo, kuulin yllättäen naisäänen takaani ja käännyin ympäri. 
- Juu olen, sanoin hymyillen ja ojensin käteni minua lyhemmälle naiselle.
- Mä olen Tessa. Kiva tutustua. Mennäänkö samantien katselemaan vähän paikkoja? Hän kysyi minulta hymyillen. Nyökkäsin vain vastaukseksi ja lähdin kävelemään Tessan vierellä. 

- Tässä on siis tää meidän kenttä ja tuolla näkyy maneesi. Molempia voi halutessaan käyttää, kunhan tunteja ei ole meneillään, Tessa selitti minulle. Tila näytti siistiltä, tarhat olivat aivan tallin lähellä - samoin laitumet. 
- Käydään ensin tarhoilla ja otetaan Mari vaikka samalla sisälle, niin saat hieman tutustua siihen, Tessa sanoi ja lähti varmoin askelin kävelemään kohti tarhoja. Muutama tarha näytti olevan vielä tyhjänään. 
- Mari tarhaa tässä minun hevoseni Ronjan kanssa. Ronja on siis tuo rautias, Tessa kertoi minulle ja avasi tarhan alimman lankun. Hän sujahti tarhaan sisään ja silitti hevostansa. Minä sujahdin myös lankun alitse tarhaan ja katselin Maria, joka lähti korvat hörössä kävelemään minun ja Tessan luokse tarhan toisesta kulmasta. Tamman tullessa lähemmäs, ojensin käteni ja silitin sen päätä.
- Mari on kyllä tosi kiltti. Välillä se saattaa jotain hieman säpsähdellä, mutta nauttii kyllä kovasti ihmisen seurassa olemisesta.
- Se vaikuttaakin juuri sellaiselta, naurahdin kun Mari tönäisi minua hieman turvallaan - selkeästi toivoen enemmän rapsutuksia. 

Tessa auttoi minua hieman saamaan Marin pois tarhasta. Tosin Ronja ei yrittänytkään tulla mukaamme, joten Tessan tehtävänä oli lähinnä vaan avata portit meille. Lähdimme kävelemään yhdessä kohti tallia. Marilla oli päällään vuoreton sadeloimi, sillä aamulla oli hieman satanut. Päästessämme talliin, Tessa ohjeisti että voin halutessani harjata ja laittaa kuntoon hevoseni joko pesarilla, käytävällä tai sen omassa karsinassa. Tällä kertaa valitsin pesaripaikan, sillä se oli vapaana ja tuntui mukavimmalta. Tessa myös näytti minulle missä kaikki Marin tavarat olivat - suitset, satulat, suojat ja harjat. 
- Mari on menossa tänään illalla tunnille, joten voit halutessasi käydä liikuttamassa sen tänään, Tessa sanoi minulle.
- Joo. Luulen et me tyydytään tänään vaan tähän harjailuun ja tutustutaan vähän toisiimme, sanoin Tessalle hymyillen, samalla avaten Marin loimen solkia. 
- Se on ihan hyvä idea. Mä lähden nyt jatkaan hommia vähän tohon ulos, mutta sulla on mun numero jos jotain tulee, Tessa sanoi ja minä nyökkäsin vastaukseksi. 

Harjailin tamman lyhyttä karvaa pitkin vedoin. Se ei kovin likainen ollut - kiitos loimituksen. Jalat tosin olivat hieman kuraiset, mutta kura lähti hyvin vain harjaamalla, sillä se oli sen verran kuivunutta. Mari selkeästi nautti harjaustuokiosta ja seisoi tyytyväisenä paikallaan. Nappasin käteeni kumisuan ja rapsutin sillä hieman tamman lihaksikasta kaulaa, tämä sai aikaan Marissa selkeän reaktion - tamma venytti kaulaansa eteenpäin ja nosti ylähuultaan ylös. Hymyillen jatkoin tamman rapsuttelemista. 

Marissa oli jotain samaa kuin entisessä hevosessani Bläkissä. Se oli hoitaessa yhtä kiltti ja nautti saamastaan huomiosta täysillä. Minulla oli ikävä Bläkiä, se oli niin täynnä elämäniloa ja laadukkuutta - valitettavasti kohtalo tuli peliin ihan liian aikaisin. Hymähdin itsekseni. Vaikka tapahtuneesta oli aikaa, oli se jäänyt mieleeni painamaan pitkäksi aikaa. Olin silti onnellinen, että nyt olin löytänyt uuden hevosen, jonka kanssa puuhailla. Vaikka eihän hoitohevonen loppujen lopuksi ole sama kuin oma - oli sekin sentään jotain. Eikä minulla oikeastaan juuri nyt olisi aikaakaan omaan hevoseen, ehkä jonakin päivänä asiat olisivat toisin. 

Kun sain harjattua tamman huolellisesti läpi, nappasin sen loimen telineeltä, mihin sen olin siististi laittanut. Heitin loimen takaisin Marin selkään ja laitoin sen kiinni. Tässä pienessä harjaustuokiossa olin oppinut jo tuntemaan tammaa melko paljon - se oli super kiltti ja nautti rapsutuksista paljon. Mari antoi tehdä kaikki toimenpiteet hyvin - kaviot se nosti hyvin ja jaksoi pitää niitä ylhäälläkin vaikka maailman tappiin asti. Olin myös hieman venytellyt tamman jalkoja - tähänkään tamma ei ollut sanonut yhtään mitään. Irrotin pesukarsinan narut tamman riimusta ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallin ulko-ovea. Mari käveli reippaasti vierelläni. Päästessämme ulos se katsoi innokkaasti tarhojen suuntaan. 

Avatessani Marin ja Ronjan tarhan porttia, huomasin Tessan siivoavan viereistä tarhaa.
- Miltä vaikutti? Nainen huusi hymyillen ja keskeytti hetkeksi siivouksensa.
- Tosi kivalta. Mari oikein nautti, sanoin naurahten. Käänsin tamman ympäri tarhaan päästyäni ja suljin ylemmän lankun, jonka jälkeen otin pinkin riimun pois tamman päästä. Se lähti samantien lampsimaan kohti tarhakaveriaan. Sujahdin lankun alitse ja suljin portin kokonaan.
- Koska tulet uudelleen? Tessa kysyi minulta.
- Hmm. En osaa vielä sanoa. Tällä viikolla kuitenkin, ajattelin josko ensi kerralla tehtäis jotain maastakäsin.
- Sopii. Netistä voit katsoa miten Marilla on tällä viikolla tunteja, Tessa muistutti minua. Nyökkäsin hänelle ja juttelimme vielä hieman niitä näitä, jonka jälkeen lähdin lampsimaan kohti autoani. Vaikka tallilla ei tänään tullut vietettyä kuin muutama tunti, tuntui paikka mukavalta. Vastaanotto oli hyvin avoin ja lämmin. Tunsin heti kuuluvani tänne. Hymyillen käynnistin bemarini ja lähdin ajelemaan kohti kotiani. 


 /// katoin että Mari on 2 kertaa noissa tarhalistoissa - Ronjan kanssa 10 tarhassa ja yksin 8 tarhassa. En tiennyt oikein kumpi pitää paikkansa, mutta käytin tässä pätkässä 10 tarhaa.

-- Vielä kerran tervetuloa talliin! Todella kiva ensimmäinen tarina, teksti oli selkeää ja helppolukuista. Oho, mitenkähän se Mari oli päätynyt kahteen tarhaan! No, 10 tarha on se oikea, kävin muokkailemassa pois sieltä kasitarhasta. / Tessa