Tallikirja 2017 ->

Mira palasi tänään töihin lyhyehkön joululomansa jäljiltä. Itse olin hoitanut tallia yksin tämän viikon ja olihan se ollut urakkana suuri, mutta minulla ei pahemmin muita joulukiireitä ollut. Miran mukana töihin saapui nyt tämän kaksoisveli Miro, jonka olin palkannut Sirppilään uudeksi talliapulaiseksi. Tänään perehdyttäisimme häntä hieman aamutallin tekoon, jonka jälkeen nämä pääsisivät takaisin joulun viettoon. Aloitimme aamutallin tuttuun tapaan ylätallista. Olin alittanut illalla hevosten ruuat valmiiksi, joten jätin ensin talliapulaiseni laittamaan heiniä kottikärryihin ja itse kävin kippailemassa hevosille aamupöperöt.

"Tessa, mitä hemmettiä?!" kajahti ilmoille tallin puolelta hakiessani viimeisiä ruokaämpäreitä varustehuoneesta. Kurkistin ulos ovesta ja virnistin, koska arvasin kyllä jo mitä Mira ihmetteli. Tämä tuijotti seiskakarsinassa seisovaa Kottia, uljasta tukkajumalaa, yhtä uusimmista ostoksistani.
"Niin mitä, Mira?" kysyin tyytyväinen hymy kasvoillani. Miro ihmetteli koko tilannetta, koska ei tiennyt hevosen olevan uusi.
"Uus hevonen? Taas?" tämä kysyi ja osoitti Kottia.
"Jep. Se on Kotti, 17v andalusialaisori", sanoin ja virnistin perään ja nojauduin sitten tarkoituksella kakkoskarsinan ovea vastaan ja Miran ilmeestä arvasi että tämä tajusi karsinan oven olevan kiinni, mikä selvästi tarkoitti että sielläkin on uusi asukas.

"Shettisvarsa? Mikä logiikka?" Mira kysyi ja katsoi silmät pyöreänä kakkoskarsinasta tätä tuijottavaa kirjavaa shetlanninponivarsaa.
"Hän on Aksu, just vierotettu shetuvarsa. Hurmaava tapaus ja oikein luonteikas", esittelin karvaturrin ystävälleni tyytyväisenä. Tämä aina ihmetteli uusimpia hevosostoksiani, mutta muutaman päivän jälkeen ymmärsi että ostamani hevoset ovat ihan hyviä hevosia, vaikka ihmettelikin usein miksen osta normaaleja ratsastuskouluun täydellisesti sopivia hevosia.

Kun ylätallin hevosilla oli ruuat edessään, suuntasimme porukalla alatalliin, josta kuului jo ahneiden hevosteni kolisteluja. Avatessani oven huudahdin jotain: "hiljaa nyt, saatte kyllä ruokanne" - tapaista ja koko talli hiljeni. Taas lähetin Miran ja Miron hakemaan heiniä ja itse heittelin taas hevosille pöperöitä. Tässäkin tallissa odottaisi Miralle vielä kaksi yllätystä.

"Tessa oikeesti, neljä uutta hevosta? Mistä sait rahat näihin kaikkiin?" Mira kysyi ihmeissään ja silmäili kutos- ja seiskakarsinaan ilmestyneitä Apsua ja Eskoa.
"Et sä tiiä mun rahatilanteesta mitään. Tää täs on Apsu, 7v angoloarabialainen ja tää toinen on Esko, pirun nätti marwariori", naurahdin ja silitin Eskon turpaa orin katsellessa minua ihmeissään.
"Kiva kippurakorva", oli ainut mitä Miro tokaisi ja katseli ihailevasti Eskoa.
"Okei okei, saat tehdä rahoillas ja tallillas mitä vaan, kunhan mä saan palkkani!" Mira naurahti ja myönsi lopulta että ovat ostamani hevoset ihan hienon näköisiä.

Lopulta kaikki hevoset oli ruokittu ja kutsuin Miran ja Miron kahvittelemaan talolleni, jossa vielä sopisimme Miron kanssa muutamista työsopimukseen liittyvistä asioista. Tiesin että tuntilaiset hullaantuisivat hyvännäköisestä vaaleasta miehestä, mutta heidän harmikseen Miro on hyvin varattu, häitä suunnitellaan kesäksi. Tämän kihlattu Krista Luotokin on tuttuni ja nainen käykin meillä yleistunneilla. Naisen lempiheppa on tähän asti ollut Regina, mutta hieman epäilen että uusi Apsu saattaa nousta naisen suosikiksi.

Sopimuksen teon jälkeen suuntasimme vielä tarhaamaan hevoset. Mira ja Miro lähtivät tarhaamaan alatallin hevosia ja minä suuntasin ylätalliin heti kerrottuani näille muutamista tarhausmuutoksista. Tänään pitäisi yrittää hieman tarhojakin siivoilla ja läpiratsastaa ainakin muutaman hevosta, kun tuntejakaan ei vielä tänään tai huomenna ole.