Kultun päiväkirja

8.2.-18 Kauneista kaunein kultakimpale

Kun ensimmäistä kertaa tammikuun alussa näin Kultun ensimmäisen kerran, oli se ehdottomasti rakkautta ensisilmäyksellä. Tamma on takuulla kaunein hevonen, jonka olen ikinä nähnyt. Sen valkea kihara harja laskeutuu kauniisti kaulan molemmille puolille ja tamman voikko karva kiiltää kultaisena. Jopa talvikarvassaan tamma näyttää kauniilta, eikä miltään perämetsistä kaivetulta puskaponilta. 

Vietin ensimmäiset viikot tehden Kultun kanssa maastakäsittelyä ja se olikin siinä touhussa todella taitava. Pyörittelin sitä jonkin verran pidemmällä narulla ympyröillä, jonka lisäksi tehtiin paljon ihan aivotyöskentelyäkin. Ratsaille nousin parin viikon kuluttua ja aloitimme ihan rauhallisilla jutuilla. Tamma oli vasta saapunut Suomeen täysin vieraalle tallille, joten annoin sille paljon aikaa kotiutua rauhassa. Tessakin ratsasti Kultun pariin otteeseen ja tämäkin vain kehui tammaa. Se kuulemma alkaisi käydä tunneilla vasta parin viikon kuluttua, joten saisin vielä rauhassa työskennellä tamman kanssa. 

Tänään hain Kultun tarhasta heti päiväheinien jälkeen ja tallissa oli ihanan rauhallista. Eveliina oli näkynyt olevan siivoamassa Apsun ja Crimen tarhaa ja parkkipaikalla oli joku vieraskin auto, jonka oletin kuuluvan sen uuden söpön haflingeriorin omistajalle. Tallissa harjasin Kultun läpi karsinassa, selvitin sen harjan ja varustin tamman. Nostin sen selkään paksun westernhuovan, jonka päälle laskin tamman mustan westernsatulan. Kiinnitin satulavyön ja vielä suitsin tamman. Kultulla on hieman turhan ohut talvikarva ja nyt on pakkasta, joten heitin sen selkään suuren villaviltin ja talutin tamman ulos. 

Nousin ratsaille tallirakennuksen edessä ja pyysin Kultun liikkeelle. Tamma lähti kävelemään keinahtelevasti eteenpäin ja kävelimmekin alkukäynneiksi muutamat kerrat tallipihaa ympäri, jonka jälkeen suuntasimme kentälle. Lunta oli satanut viimeaikoina hyvin ja kenttä oli todella hyvässä kunnossa, ajatellen että puhutaan Suomen talvesta. Kentällä aloitin tekemään Kultun kanssa käynnissä kaikenlaisia kiemuroita ja temponvaihteluita käynnissä. Kultulla on tapana olla alkuun hieman kiireinen, joten otin sen kanssa paljon hidastuksia ja keskityin erityisesti rauhalliseen tempoon. 

Ravissa ja laukassa keskityimme lähinnä samaan rauhalliseen tempoon ja laukassa harjoittelimme vaihtoja. Kultu tekee vaihdot helposti hieman liioitellusti ja pyrinkin ratsastamaan vaihdot mahdollisimman huomaamattomiksi ja mataliksi. Kun Kultu osaa sekä englantilaiset, että westernavut, se liikkuu helposti lännenratsastukseen turhan lyhyessä ja korkeassa muodossa ja joudunkin ratsastaessa usein työstämään tammaa todella paljon pidempään ja matalampaan muotoon. 

Kävellessämme loppukäyntejä, saapui uusi yksityinen kentälle. Haflingerin nimeksi muistelisin Eepos, mutta omistajaa en ollut vielä tavannut. Tervehdin punertavahiuksista naista ystävällisesti, vaikkakin hieman tuttuun ujoon sävyyni. 
"Moi! Sä taidatkin olla Stina, Tessan sukulainen?" nainen aloitti rempseästi ja harppoi energisen näköisen orinsa vierellä kenttää ympäri. 
"Juu, äiti on Tessan sisko", vastasin virnistäen ja jäin odottamaan että punapää esittelisi itsensä. 
"Sori, ihan unohdin! Mä olen Renee ja tää tässä on Eepos", nainen naurahti ja taputti orinsa kaulaa. 
"Kiva tavata. Mä kuulin huhua että oisit opiskellut Yhdysvalloissa?" aloitin sitten keskustelun ja vilkaisin naista nopeasti jatkaen sitten Kultun harjan hipelöintiä. 
"Joo! High Schoolin kävin siellä", Renee vastaa ja silmäilee minua uteliaasti. 
"Mä olin hevosenhoitaja-opiskeluiden takia siellä harjoittelussa. Jäin sinne sit pariks vuodeks ja siellä opettelin lännenratsastusta", naurahdin ujosti ja laskeuduin ratsailta. Heitin aidalla odottamassa olleen viltin Kultun selkään. 
"Oi kun kiva! Vähän silmäilinkin tuolta satulahuoneen ikkunasta teidän menoa, näytti tosi kivalle", Renee naurahti. Kiitin tätä ja jatkoimmekin sitten keskustelua tästä meitä yhdistävästä Yhdysvallat-aiheesta. 

Juutuin jutustelemaan Reneen kanssa kentälle vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta lopulta oli pakko palata talliin ja sanoa Reneelle heipat. Eepos asuu alatallissa, kun taas Kultu asustelee ylätallissa. Pian minun pitäisi suunnatakkin maneesiin Tessan puomiorjaksi, kun estesennujen tunti alkaa. Ehdin tallissa onneksi rauhassa hoitaa Kultun pois, jonka jälkeen jouduinkin kiireen vilkkaan kipittämään maneesiin, jossa Tessa oli jo aloittanut esteiden kokoamisen kolmen ratsukon kiertäessä uraa pitkin ohjin. 

Stina ja Kultu 1hm