|
Post by Tessa Sirppi on Jul 3, 2018 11:36:16 GMT
Once Seen Never To Been Forgotten
andalusianhevonen, ruuna säkää 160cm - VaB, 80cm hoitaja: ?
20.08.2018 Sairaslomalla! Loukkasi tarhasta karattua, kyljissä haavoja ja selkä kipeä -> tarkempi tutkimus viikon sisällä. Nyt kipulääkettä ja antibioottikuuri.
|
|
|
Post by Tessa Sirppi on Aug 20, 2018 14:14:00 GMT
20.08.2018 Nyt ei hyvältä näytä
Olin aamulla yksinäni tallilla, mikä ei todellakaan ole yleistä. Mira ja Miro olivat sukulaisen synttäreillä ja siivoilin yksinäni karsinoita. Ponityttöjä olisi tulossa ratsastamaan muutamia hevosia vasta iltapäivällä, joten voisin rauhassa siivota tallin. Hevoset olivat olleet täysin rauhallisia ulkona, ainakin viimeksi kun vilkaisin, mutta yhtäkkiä sieltä alkoi kuulua levottomia ääniä. Tulin ulos tallista tarhojen puoleisesta ovesta ja huomasin että pihalla oli kunnon härdelli käynnissä. Samassa tajusin, Kottin, Apsun ja Dennyn tarhan lauta-aita oli yhdestä kohtaa melkein säpäleinä ja sähkölangat olivat alhaalla. Apsu ja Denny juoksivat kentällä ja sitten näin sen. Kotti yritti klenkata kaveriensa perässä, mutta meno ei todellakaan näyttänyt hyvältä.
Sain Apsun ja Dennyn kiinni ongelmitta ja sain vietyä pojat karsinoihinsa. Kotti ei meinannut antaa minulle kiinni ja oli ihan pelästyneen oloinen. Lopulta sain ruunan kiinni ja talliin. Valkea tukkajumala oli kamalan näköinen, se oli ihan hikinen ja toinen kylki täynnä naarmuja, mikä viittasi siihen, että Kotti oli kaatunut lauta-aidan päälle. Aloin nopeasti pesarissa suihkuttamaan ruunaa viileällä vedellä, samalla kun hälytin tutun eläinlääkärin paikalle.
Kun ehdin toipua alkujärkytyksestä, huoleni Kotista alkoi vain lisääntyä. Oloni oli kamala, miten niin kaunis hevonen voi näyttää näin kamalalta. Kotti edelleen hieman tärisi, ilmeisesti järkytyksestä, mutta eläinlääkärin ohje oli jatkaa suihkuttelua vedellä siihen asti että hän saapuu paikalle. Haavoista vain yksi näytti sille, että tikeille olisi tarvetta, mutta muut olivat vain pikkunaarmuja. Mutta sen lisäksi ruunan hieman vinosta seisomisasennosta tuli mieleeni, että mahtoikohan Kotti loukata lantionsa.
Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen odotusajan jälkeen eläinlääkäri Matti Mäkelä saapui. Suljen pesarin hanan ja päästän miehen tekemään työnsä. Tämä tarkastaa ensin Kottin päällisin puolin ja painelee sitten ruunan selän. "Haavat ei nyt varsinaisesti ole meidän murhe. Ne kyllä paranevat, kunhan toi yksi vähän tikataan ja niitä puhdistat ahkerasti. Selässä tällä on kyllä jotain häikkää, mutta sitä me ei vielä pystytä kunnolla tutkimaan. Annetaan nyt pari päivää kipulääkettä, laitetaan komistus sairastarhaan ja tuutte sitten klinikalle, niin kuvataan ja ultrataan selkä", mies sanoi ja otti tikkausvälineet esiin.
"Tän päivän Kotti voisi olla karsinassa, mutta huomenna voit viedä sen sairastarhaan. Jos tulee mitään pahenemista, soita heti", olivat Matin viimeiset ohjeet, ennenkuin mies lähti. Kotti oli saanut kipulääkkeet ja antibiootit, joita nyt valkealle satuhevoselle syötettäisiin. Laitoin Kottille kuivatusloimen päälle ja vein sen karsinaan. Viereisissä karsinoissa Apsu ja Denny ovat jo rauhoittuneet ja pojat saavatkin jäädä täksi päiväksi sisälle Kottin kanssa, niin itse pääsen ensin korjaamaan lautatarhan ja sitten väsäämään vielä Kottille sairastarhaa.
|
|
|
Post by Tessa Sirppi on Sept 6, 2018 15:33:43 GMT
06.09.2018 Ei se tunneille enää sovi...Kotti on ollut nyt sairaslomalla vähän reilu kaksi viikkoa. Viikko sitten olimme klinikalla tutkimuksissa, joissa todettiin että selästä on mennyt enemmänkin juttuja vinksalle kaatumisen seurauksena... Ei Kotti nyt sentään lopetustuomiota saanut, mutta ei se tulisi enää aktiivista käyttöä kestämään. Haavat ovat parantuneet ongelmitta, niistä en ole huolissani, mutta ruunan liikkuminen on kovin jähmeää. Joka päivä olemme pariinkin otteeseen käynyt kävelemässä, ruuna on pitänyt jo ulkonakin hoitavaa loimea päällään ja kyljen isoa haavaa olen puhdistanut päivittäin. Heti Kottin loukkaantumisen jälkeen tiesin, että tarvitsisin talliin sen tilalle uuden hevosen tunneille, siispä meille saapui brittiponi Jean Harlow de Winter, mustanvoikko hienostotamma. Samaan aikaan Jennyksi kutsutun tamman kanssa saapui itselleni projektiksi haastava kenttätäykkäri Obsidian Crusifix xx, nyt kun Dana alkaa pikkuhiljaa siirtyä tunneille ja Ronja on mammalomalla, niin on itselläkin tekemistä. Ronjan olisi pitänyt varsoa jo elokuun lopussa, mutta edelleen se pitää varsaa sisällään.. jo lähes kaksi viikkoa yliajalla ollaan. Ronja näyttää siltä, että räjähtää minä hetkenä hyvänsä, joten paljon ei ole tullut viime öinä nukuttua. Kottin tilanne on nyt vielä kuitenkin auki. Ainakin toistaiseksi se mahtuu meillä asumaan, kun tyhjiä paikkoja kerran on, mutta jos talliin jossain vaiheessa tulee tallipaikoille vuokralaisia, voi olla, että Kottille ei enää tilaa jää. Tietenkin pidän ruunan itselläni, jos hyvää ratkaisua ei kohdalle osu, mutta olen hieman keskustellut yhden pitkäaikaisen kaverini kanssa mahdollisuudesta viedä Kotti asumaan tämän tallille, jossa on loistavat puitteet oloneuvokselle. Kaverini on myös kokenut, joten hän voisi kuitenkin pitää Kottia maastakäsin ja kevyesti selästä käsin liikkeellä.
|
|