Saulin päiväkirja

10/07/2018 •• ensimmäinen

Vaikka siitä, kun koeratsastin Saulin, on aikaa vain pari päivää, on se tuntunut ikuisuudelle. Tänään kuitenkin on se päivä, jolloin ori saapuu minulle ja siirtyy ihan oikeasti omistukseeni. Ensimmäinen oma hevoseni ikinä... 

Ajomatka Saulin entiseen kotiin oli parin tunnin mittainen, joten olin lähtenyt matkaan jo hyvissä ajoin, että ori saisi illalla kotiutua rauhassa. Koeratsastuksessa olin rakastunut oriin täysin, se oli uskomattoman komea ja laadukas, mutta myös hurmaavan luonteinen. Ei kohtalaisen nuori ori mikään automaatti tietenkään ole, mutta en minä hevoseltani sellaista piirrettä odotakkaan. 

Kasvattajan luona olimme vielä hieman keskustelleet, pakkailleet autooni ne tavarat mitä mukaan sain, sekä allekirjoittaneet kauppakirjat. Orin kasvattaja ja myyjä oli todella mukava nainen ja lupasin tälle että hän voi milloin tahansa ajella Saulia katsomaan, jos sellainen olo tulee. Kun lähdön hetki läheni, annoin kasvattajan lastata orin traileriin. Voikko sabino käveli traileriini luottavaisesti ilman mitään ihmettelyä. 

Ajomatka uudelle tallillemme meni hetkessä, tai siltä se ainakin tuntui. Saavuimme viiden aikoihin iltapäivällä hevoskeskus Sirppiin, josta olin saanut Saulille tallipaikan. Olin muutamille lähiseudun talleille soitellut, mutta lopulta olin uskallautunut soittamaan uuteen hevoskeskukseen, joka oli vasta aloittamassa toimintaansa. Tallin omistaja Tessa Sirppi oli meidät ilolla toivottanut tervetulleeksi, vaikka talli ei vielä julkisesti ole oviaan avannut. 

Kun saavuimme Sirppiin, oloni oli helpottunut. Oma hevoseni oli nyt vihdoin uudella kotitallilla ja ajomatka oli mennyt hienosti. Tessa Sirppi saapui meitä vastaan tallirakennuksesta. Tervehdykset vaihdettuamme otimme Saulin ulos trailerista ja annoin voikon haistella ja katsella ympärilleen. 

"Otin ton meidän Puksun laitumelta tarhaan Saulille kaveriksi. Ajattelin, että pojat voisi ehkä laittaa samaan tarhaan kun laidunkausi loppuu, jos siis tulevat keskenään toimeen", Tessa kertoi ja osoitti yhdessä tilavassa tarhassa seisovaa voikonkirjavaa poniruunaa. 
"No, värin puolesta ainakin sopis hyvin yhteen!" naurahdan ja Sauli katsoo uteliaana ponia aidan toisella puolella. 
"Saavat olla nyt pari päivää näissä kahdessa tarhassa, niin sit Puksu pääsee takaisin peltoon ja jos tehdään vaikka Saulille oma lohko jonkun laitumen sisälle?" Tessa ehdottaa. 
"Sopii hyvin", hymähdän ja päästän orin Puksun viereiseen tyhjään tarhaan. 

Keskustelemme hetken tarhojen luona Saulia ja Puksua seuraillen, jonka jälkeen lähdemme katsastamaan talliin Saulin tulevan karsinan ja paikat varusteillemme.